Pentin pääsiäinen

Seija Salomäki | 17.3.2015 9.18

Hän oli elämässään tullut kohtaan, jossa on aika ajatella mennyttä. Elämää oli kuljettu tähän saakka aivan kuin salaa. Pysähtymättä koskaan rauhoittumaan. Jos tunnolle tuli haava, se peitettiin. Pian tuli toinen ja taas uusi... Osa tuntui umpeutuvan, mutta osa märki. Haisevaa visvaa valui haavoista, jotka tulehtuivat. Eivätkä koskaan parantuneet.

Oli ollut paljon työtä. Pentti oli monessa mukana, vaikka ei aina oikein olisi jaksanutkaan. Tehdä piti, piti kovasti. Aivan kuin joku vaatimus seuraisi varjon lailla perässä. Rakkaimmille ei aikaa riittänytkään.

Hän oli tullut pisteeseen, jossa oltiin hiljaa. Mitenkä nuo lapsetkin ovat noin isoiksi tulleet, aivan yhtäkkiä? Ja vaimo! Yhä on kaunis, ja kun mies katsoi häntä, tuntui kuin olisi katsonut ensimmäisen kerran. Rakas oli vaimo, vaikka sanoikin sen liian harvoin.

Mutta nainen oli väsynyt. Mitenkä onkaan laihtunut. Hiukset ovat harmaantuneet ja menettäneet kauniin, ruskean sävynsä. Pentti katsoo vaimoonsa ja näkee vuosikymmenien taakse. Vaimo ei koskaan lakannut rakastamasta. Ei silloinkaan, kun... Mutta taas Pentti kieltää ajatuksensa. Arpi on vahva. Kivenkova tämän haavan päällä.

Mutta Pentti, sinähän olet tullut hetkeen, jolloin sinun on pakko repiä tuo arpi ja pyytää vahvempaasi vuodattamaan iloöljyä tähänkin haavaan.

- Jokuko minua vahvempi, kysyy mies.

- Jokuko, minun unohdettujen haavojeni kimpussa?

Niin, Pentti, joku! Sinun unohdettujen haavojesi kimpussa. Hän, joka itsekin haavoihin kuoli. Haavoihin, jotka me lyötiin. Sinä ja minä, Pentti! Sinun haavojesi ja minun. Meidän syntiemme tähden Hän kuoli. Mutta nousi ylös, on antanut anteeksi ja rakastaa meitä. Tahdotko ottaa vastaan tuon anteeksiantamuksen tuoman vapauden?

Pentti, tahdotko öljyä haavoihisi? Tahdotko, tahdotko? Sinun on valinta.

Nouseeko mielesi koskaan kiittämään, mitä olet saanut tähän päivään asti? Oletko huomannut ollenkaan, mitä sinulla on?

Isä Jumala odottaa. Vastaus on Jeesus, Hänen Poikansa, jota ilman et pääse Jumalaa lähelle.

Mies on pisteessä, jossa ollaan hiljaa. Eilinen on mennyt, huomisesta ei tiedä. Mutta nyt on tämä päivä. Ja tänä päivänä hän haluaa aloittaa haavojen puhdistuskuurin. Öljykannu sopii vain yksiin käsiin. Käsiin, jotka ovat naulojen lävistämät.

Pentti on siinä yksin Herransa edessä ja sanoo: - Auta, Jeesus! Jos vielä voit, niin auta!

Ja mies tuntee voiman, joka saa hänen päänsä putoamaan alas. Voima saa hänet ristimään kätensä.

Voima on läsnä, se on tässä. Ja Pentti tuntee, kuinka öljyä alkaa virrata hänen haavoihinsa. Pieniin haavoihin ja suuriin haavoihin. Ja siihen valtavaan haavaan myös. Yksitellen Herra hoitaa. Ja kun kaikki on käyty läpi, huokaa Pentti: - Kiitos, Jeesus, kiitos!

Ja Jeesus nyökkää päätään ja sanoo:- kaikki sinun syntisi ovat anteeksiannetut. Jatka tästä turvallisin mielin, ystäväni!

Pentti oli ohittanut pisteen, jossa oli pakko pysähtyä. Hän oli kiitollinen Jumalalle, että oli saanut siihen voiman. tästä hän jatkaisi, mutta ei enää yksin.

Pentti löysi pääsiäisen ytimen; Kristuksen täytetyn työn meidän edestämme.

"Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi " - Joh.8. 36

Riemullista Pääsiäisen ilojuhlaa!