Matka vai määränpää

Seija Salomäki | 23.5.2013 12.00

" Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut. Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin, minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa " - Fil. 3: 12- 14

Viime aikoina olen useasti törmännyt ajatukseen, että ei sen päämäärän nyt niin ole väliä, kunhan vaan matka on mukava. Pitää olla hyvät fiilikset. Pitää saada tehdä mitä itse haluaa. Kerranhan sitä vain eletään, siispä eletään täysillä, otetaan elämästä kaikki irti ja pidetään hauskaa. Ettei sitten tarvi vanhana katua. Miten surullista! Miten lyhytnäköistä ajattelua. Tämä elämä täällä maailmassa on lyhyt kuin hyttysen aivastus, sen jälkeen tulee aika, joka ei lopu koskaan. Kuinka moni ikuisuuteen tullessaan joutuu katumaan; Olisi pitänyt sittenkin pitää määränpäätä tärkeämpänä. Telkkarista tulee ohjelma nimeltään " Viimeiset sanani " Siinä seurataan parantumatonta sairautta sairastavien ihmisten viimeisiä vuosia. He tekevät videotestamentin läheisilleen, jonka läheiset saavat katsoa rakkaansa jo kuoltua. Tähänastisissa jaksoissa ei yhdessäkään puhuttu Jeesuksesta, ei taivaasta, ei helvetistä. Yhden kerran mainittiin Jumala. Kuoleville oli tärkeämpää jättää jälkeensä jokin kädenjälki itsestään, taulu tai muu itsetehty. Ei siinä mitään pahaa ole, mutta kaikki se tuhoutuu kerran. Mutta jos jätämme jälkeemme hengellisen testamentin; Pelastussanoman Jeesuksesta - jätämme jälkeemme jotakin, joka ei katoa koskaan. Suurin osa näistä kuolevista ei tuntunut tietävän, mihin oli menossa. Eivätkä he sitä pohtineet.

Lähetin kerran ystävälleni kortin, jossa iloinen pupu loikkii kaalikori käsivarsillaan. Kortissa oli teksti; " Kun tietää määränpään, on helpompi nauttia matkanteosta" ( kortti on Susan Wheelerin ihana pupukortti ) Kuinka lohdullista varsinkin meidän raihnaisten sairastajien on tietää, että kerran nämä vaivat jää tänne. Vaikka matkanteko ei aina kovin mukavalta tunnu, siitä voi totisesti myös nauttia! Miksikö? Siksi, että sen määränpää on Taivas, jossa unhotat kaikki vaivas! Ja mitenkä sinne päästään? Ottamalla vastaan Jeesus. Luovuttamalla syntinsä Hänen puhdistavan armonsa alle ja uskottava se, että joka Hänen luoksensa tulee, sitä Hän ei heitä pois.

" Taivas on uskoni määrä, matkalle en tahdo jäädä. Kaukaa jo siintävät rannat, autuaan ihanan maan.
Siellä ei kipua, tuskaa. Yötä ei murhetta mustaa. Karitsan kirkkaus aina, loistavi ihmeellinen.
Suo, Herra, sinne mun tulla, missä on armahdetulla, iäinen iäinen lepo ja rauha, seurassa enkelien.

Auta, oi Herrani kallis, niin että oisin mä valmis, kun saavut pilvissä kerran kansaasi pois noutamaan " - sanat: Aimo Huttunen