Hän kelpaa Jumalalle

Seija Salomäki | 6.8.2013 21.00

Tuo mies, tuolla noin. Voi, miten kummasti hän toikkaroi. Valuu sylki suusta ja ilvehtii!
Ei hillitse mitään, on yksin niin. Ei ihmistä, ken rakastaa. vain kovuutta hän nähdä saa.
Ei kelpaa hän tälle maailmalle, vaan kelpaa hän Jumalalle!

Ja vanha nainen on hidas niin. Hän yrittää itsensä uuvuksiin.
Ei sanoja löydä, vaan unohtaa. Miten huonoksi itsensä tunteekaan.
Ei kelpaa hän tälle maailmalle, vaan kelpaa hän Jumalalle!

Jeesus sanoo: - Oi, sinä kärsivä lapsi, joka pimeydessä huudat minun nimeäni.
Kerran saat palkkasi. Se tulee minun mukanani, kun Minä tulen.
Pimeytesi on muuttuva valkeudeksi.
Et ehkä kelpaa tälle maailmalle, vaan kelpaat sä Taivaan kuninkaalle!

Katsohan! Hän, joka tänään vaivan tietä kulkee.
Hän, jonka maailma hylkää ja luotansa sulkee.
Hän vielä saa otsalleen kalliin kruunun.
Sen luovuttaa Jeesus, Mestari, joka kerran naulittiin ristin puuhun.

Hän, joka jaloissa aina pyöri ja syrjään jäi, kuulee Herransa sanat:
Voi, ystäväin! Olet rakas mulle niin.
Olet jakanut kanssani tuskan ja taakan.
Riemuitse siis, mitä kokea saatkaan.
Sinä olet äärettömän arvokas, on osasi oleva autuas.

On vammoja monta. Ja vajavuutta.
Kipua ihmisen tutkimatonta.
Sokeaa silmää ja mykkää suuta.
Kuka vois ymmärtää raihnaisuutta?
Ei kelpaa he tälle maailmalle, vaan varmasti kelpaavat Jumalalle!


Kirjoitin tämän runon tänä kesänä, 2013, olleen vanhusten ja vammaisten " Verta, hikeä ja kyyneleitä- kampanjan " puitteissa järjestettyyn hyväntekeväisyyskonserttiin.