Jumalan laki vai ihmisen laki

Seija Salomäki | 22.10.2013 13.00

Eräs sarjakuvan sankari maalaa taulua. Hän katsoo kaunista puuta ja yrittää löytää samat sävyt paletistaan kankaalle. Mutta kun taulu on valmis, sankarimme huomaa, että puun rungon sävy ei ole sama kuin aidossa puussa. Mitä tekee sankarimme? Sen sijaan, että koettaisi korjata maalaustaan, hän meneekin maalaamaan oikean puun rungon jo sekoittamallaan värillä. Ja niin näyttävät molemmat rungot samansävyisiltä. Ja maalarimme on tyytyväinen!

Juuri näin toimivat ihmisten laatimat lait. Toisin kuin Jumalan ikuiset lait, ihmisen lait muuttuvat jatkuvasti. Ajan mukaan. Se ei kuulosta turvalliselta. Jumala on jo alussa laatinut lakinsa kestämään. Se tuo meille ihmisille turvallisuuden. Mutta ihminen on etääntynyt Jumalasta niin kauas, että hän on sairastunut ja omien mielihalujensa mukaan muuttaa lakeja jatkuvasti. Vaikka niiden pitäisi olla meille turvaksi. Pahuus ja moraalittomuus ovat hiipineet hiljaa ja salakavalasti tänne maailmaan, niin että siihen vaan hiljalleen turtuu ja mukautuu. Tänään suvaitaan tämä ja huomenna jo vähän enemmän. Luulenpa, että jos olisimme vaikka 50 vuotta sitten päässeet kurkistamaan tähän päivään, kauhistuisimme aika tavalla sitä, minkä laki tänään sallii.

" Sinä, Herra, olet lähellä. Kaikki sinun käskysi ovat totuus. Jo kauan olen tiennyt sinun todistuksistasi, että sinä olet perustanut ne iäti pysyviksi" ( Ps. 119: 151, 152 )

Ihmiselle käy niin kuin sammakolle, joka pannaan kylmään veteen kattilaan ja aletaan hiljalleen kuumentaa. Sammakko parka! Se ei huomaa, koska vesi tulee vaarallisen kuumaksi, vaan se lamaantuu, eikä kykene hyppäämään pois. Ja loppu on surkea. Toisin kävisi, jos sammakko laitettaisiin valmiiksi kiehuvaan veteen. Silloin se on vielä valpas ja aistit tallella. Ja hyppäisi pois ennen katastrofia.

Jeesus tuli ja täytti lain ristillä sanoessaan " Se on täytetty " Me, jotka Häntä seuraamme, tahdomme noudattaa Hänen lakejaan ja ohjeitaan. Ja tiedämme olevamme turvassa. Aivan kuin meidän Salli, 3v, sulkee jokaisen piirtämänsä kuvan renkaan sisälle. Hän sanoo, että se on turva. Niin mekin tahdomme tehdä; Sulkea jokainen ajatuksemme ja tekomme Jeesukselle kuuliaiseksi. Ja niin olemme turvassa, Hänen tahdossaan. " Suuri rauha on niillä, jotka rakastavat sinun opetustasi. He eivät kompastu mihinkään " ( Ps. 119: 165 )

Mutta, miten kävi sankarimme maalaamalle puunrungolle? - Ensimmäisen sateen sattuessa ihmisen maalit liukenee pois ja Jumalan värittämä kaarna tulee esiin sellaisena kuin Jumala sen alun perin tarkoittikin!