Palapeli

Seija Salomäki | 3.7.2014 12.00

Viime aikoina olen puuhaillut kolmevuotiaan Sallyn kanssa palapelejä rakennellen. Siihenkin harjaantuu, ja jo pienikin lapsi voi olla hämmästyttävän nokkela. Harjoitus tekee mestarin. Aivan pienenä lapsi kokoaa palapelejä, joissa on vain muutama iso selkeä pala. Iän ja taidon karttuessa palat pienenevät ja niiden lukumäärä kasvaa jopa tuhanteen. Selkeät, yksinkertaiset kuviot muuttuvat monimutkaisempaan, vaikeastikin hahmottuvaan kuvaan.

Ihmisen elämää verrataan monesti palapeliin. Aivan kuin palapeli, ihmiselämäkin koostuu monista pikkupalasista, jotka sitten elämän edetessä löytävät oikean kolonsa. Vaatii taitoa ja kärsivällisyyttä hyväksyä oman elämänsä palapeli sellaisena kuin suuri Jumalamme on sen elämämme alussa suunnitellut loppuun saakka. Helppoa on hyväksyä muutama iso, selkeä ihmiselämän perustana oleva pala. Ne ovat ikään kuin luontaisia ihmiselle, kuten eri ikäkaudet; lapsuus, nuoruus, keski- ikä ja vanhuus. Useimpien elämä sisältää nämä neljä isoa palaa. Mutta kun kaikki ei menekään ihan noin vaan. Emme siirrykään kaudesta toiseen kivutta tai kohtaamme rankkoja menetyksiä rakkaistamme. Tulee vaikeuksia, kaikenlaista odottamatonta matkan varrelle, joka ei kuulunut meidän omiin suunnitelmiin, silloin kiukustumme Jumalalle ja alamme vaatia selitystä.

Olen joskus huomannut isoa palapeliä kootessani, että yritän väkisin tunkea jotakin palaa ihan oikean näköiseen koloon. Muoto on oikea, väritys on oikea, mutta ei se vaan tunnu siihen sopivan. Kunnes huomaan, että väkisin tunkemani pala kuuluukin kokonaan toiseen palapeliin. Samoin on elämässä; joskus yritämme viedä omia, niin hyvältä tuntuvia suunnitelmiamme eteenpäin ja samalla ihmettelemme, että mikä kumma siinä vastustaa. Juuri näinhän olisi hyvä. Ja kun vihdoin monen pyristelyn jälkeen luovumme suunnitelmistamme saamme, joskus vasta hyvinkin pitkän ajan jälkeen, huomata, että Jumala tiesi paremmin. Ne asiat, jotka kuuluvat jonkun toisen elämään, eivät sovikaan meidän elämäämme. Vaikka ne näyttävät niin hyviltä ja oikeilta.

Joskus elämän palapelistä puuttuu monisakarainen pala. Sellainen, jonka löytyminen vauhdittaisi koko teoksen valmistumista. Tuntuu, että niin moni asia hiertää. Monta asiaa on kesken. Moni rukous odottaa vastaustaan. Emme jaksaisi millään enää odottaa. Kunnes sitten, aivan odottamatta tuo kauan kaivattu palanen laitetaan paikalleen. Rukouksemme saavat vastauksensa, monta asiaa selkenee. Tapahtuu monta ihmeellistä asiaa omassa ja rakkaittemme elämässä. Silloin vasta huomaamme, miksi piti odottaa. Miksi Jeesus ei voinut aikaisemmin ilmestyä. Kädet, jotka palasen asettavat paikalleen, ovat arpiset. Mutta rakastavat ja lämpimät. Itse olemme nuo arvet aiheuttaneet, mutta silti niiden rakkaus ja lämpö kuuluu meille. Jos vaan suostumme pyytämään Jeesusta antamaan anteeksi syntimme. Luovutamme itsemme Hänelle ja annamme Hänen rakentaa elämämme palapelin oman viisautensa ja tahtonsa mukaan. Niin on totisesti meille parasta!

" Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti; ihmeelliset ovat sinun tekosi, sen minun sieluni kyllä tietää. Minun luuni eivät olleet sinulta salatut, kun minut salassa valmistettiin, kun minut taiten tehtiin maan syvyyksissä. Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut " - Ps. 139: 14-16

" Sinun kätesi ovat minut tehneet ja valmistaneet; anna minulle ymmärrys oppiaksesi sinun käskysi " - Ps. 119: 73